*

Hanna Jokinen Hyvinvointi kasvaa tasa-arvosta.

Lääkkeitä tonnilla, lähihoitajan palkalla.

  • Lääkkeitä tonnilla, lähihoitajan palkalla.

Hallitusohjelmassa päätettiin, että Kelan lääkekorvausmenoja leikataan 150 miljoonalla eurolla vuodesta 2017 lukien. Yhdeksi uudeksi säästökeinoksi on otettu lääkejätteen vähentäminen. Muutokset tulivat voimaan vuoden 2017 alussa.

Korvattavien lääkevalmisteiden toimitusvälien seurantaan kiinnitetään aiempaa tarkempaa huomiota. Muutosten tavoitteena on vähentää kotiin kertyvien lääkkeiden ja lääkehävikin määrää.

Iso muutos koskee erityisen kalliita lääkehoitoja, joissa yksi lääkepakkaus maksaa yli 1 000 euroa. Näitä valmisteita saa vuoden 2017 alusta alkaen kerralla korvattuna vain kuukauden tarvetta vastaavan määrän.

Toki kuulostaa hienolta että lääkehävikkiä pienennetään ja samalla säästetään valtion rahaa. Mutta menikö vähän överiksi esimerkiksi näiden hiton kalliiden lääkkeiden kanssa joilla hoidetaan ihmiselle merkittävästi haittaa tuottavia, jopa vaarallisia sairauksia. Puhumme esimerkiksi kroonisista suolistosairauksista ja reumoista joiden tulee olla melkoisen vakavia ja muille hoidoille reagoimattomia jotta kalliita lääkkeitä edes harkitaan otettavaksi käyttöön. Ihminen ei siis todellakaan siinä vaiheessa enää vähemmällä pärjää. Tai ole vähän vaan kipeähkö.

Miten lääkemuutos näyttäytyy ihan tavalliselle ihmiselle? Tässä käytän esimerkkinä itseäni, 36vuotiasta selkärankareumaa ja hyvin vakavin oirein 2010 puhjennutta Crohnin tautia sairastavaa työssä käyvää ja tunnollisesti veronsa maksavaa naista.

Kävin eilen ostamassa noin 540eurolla lääkkeitä. Yksi niistä on tällainen "kalliiksi laskettava" yli 1200e/kk hintainen biologinen lääke nimeltä Humira. Itselleni kyseinen lääke on taannut edelliset 6 vuotta lähes täydellisen työkyvyn ja osallisuuden elämään. Ennen lääkettä pahimpina aamuina matka sängystä kylpyhuoneeseen (eli viereiseen huoneeseen) vei useita minuutteja. Pitelin kii seinistä, itkin ja kiroilin koska selkä ja molemmat lonkat olivat niin kipeät, etten tiennyt uskallanko astua kummallekaan jalalle. Samoin vuotta aiemmin puhjennut Crohnin tauti oli vienyt minut jo kahteen kertaan leikkauspöydälle ja hengenlähtö oli komplikaatioiden takia todella lähellä.


Lääkemaksukatto 605,13 eur ei siis tullut eilen täyteen. Aiempina vuosina kun tätä kallistakin lääkettä on saanut 3kk satsin on kertaostoksen oma osuus ollut noin 1200e (3kk lääkkeet), tällöin apteekki on laskuttanut multa sen vähän reilu 600e, maksukatto täyteen, he hakee kelalta loput suoraan, kiitos ja näkemiin. 
Mutta nyt... kun maksukatto ei kertaostolla täyty, kiitos sen muutoksen ettei kalliita lääkkeitä saa enää 3kk satsia, multa täytyy ensi kuussa löytyä TAAS se noin 400euroa joka on sen kalliin lääkkeen omavastuu osuus.

Ja ei apteekki ei voi laskuttaa multa vain tätä lääkekatosta puuttuvaa noin 65euroa vaan mun on maksettava koko 400eur josta kela mulle palauttaa sitten yli 300eur. 

Tilanne on täysin kamala. Olen ammatiltani Lähihoitaja, jonka peruspalkka on nipin napin yli 2000 euroa kuussa. Etenkin nyt kun teen töitä virastoajassa ei lisiä kerry yhtään. Käteen minulle jää noin 1600euroa kuukaudessa. On asuntolaina ja normaalit omakotitaloon & elämiseen liittyvät kulut. Nyt Kela ja päättäjät olettavat, että minulta löytyy kahdessa kuukaudessa melkein 950 euroa ylimääräistä rahaa sairauksiini joita en itse ole aiheuttanut enkä halunnut elämääni?

Pystyykö Suomessa lähihoitaja, kaupan kassatyöntekijä, siivooja tai lastenhoitaja ostamaan itselleen etelänmatkan kaksi kertaa vuodessa? Vieläpä peräkkäisinä kuukausina? Tai vaikka designer käsilaukun? Pesukoneen tai kuivausrummun? Veikkaan että ei pysty. Näihin lääkkeisiin minulta kuitenkin pitää löytyä sama raha. Jo aiemmin kerran vuodessa maksettu noin 600 euroa (maksukaton täyttymiseen vaadittava summa) on ollut melkoisen ponnistuksen ja lainailun takana. Hyvinä vuosina olen saanut veronpalautuksista osan syrjään, silloinkin olen joka kuukausi tuntenut selkänahassani kireämmän verotuksen vaikutukset. Eli mitään ilmaista rahaa eivät veronpalautuksetkaan ole! Nyt summa kohdallani nousi yli 300 euroa tämän muutos-kikkailun takia. Sitten odotan kelalta paperisodan jälkeen tuota yli 300euroa takaisin. Maksavat kun ehtivät kaikilta ruuhkiltaan. Minulla vaan kun ei olisi varaa lainata Kelalle yhtään omistani, valitettavasti. Lisäksi tässä aiheutuu aivan turhaa rahan edes takaisin veivaamista ja paperityötä. No ehkä sillä joku jossain työllistyy?

Mietin kauhulla miten pienellä eläkkeellä elävä vanhus pärjää tässä kohdassa? Pitkäaikaistyötön? Sairaan lapsen pieni palkkainen yksinhuoltaja? Kutsun itseäni kuitenkin vielä onnekkaaksi koska minun on osa summasta mahdollista lainata vanhemmiltani, mutta entäs ne joilla ei ole tukiverkkoa? Onko ihan oikeasti kohtuullista olettaa, että ihmisen ylipäätään pitää LAINATA rahaa tai ottaa vaikkapa pikavippiä jotta saa elintärkeät lääkkeensä ostettua?

Toki sekin vaihtoehto on että jätän Humiran vain ostamatta. Todennäköisesti olen muutamassa kuukaudessa taas lähtöpisteessä. Eli äärettömän kipeä, työkyvytön ja pahimmillaan sairaalassa. Kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi lopulta. Uudet suolistoleikkaukset kohdallani? Työkyvyttömyys joka voi olla jopa niin paha, että saisin alkaa taistella itseäni alle nelikymppisenä sairaseläkkeelle?

Ymmärrän lääkehävikin vähentämisen tärkeyden totta kai. Mutta tässäkin jos olisi mietitty pienen ihmisen hyvinvointia olisi melkoinen säästö saatu aikaan jo sillä että kalliita lääkkeitä olisi saanut kahdeksi kuukaudeksi kolmen kuukauden sijaan. Miksi piti heti kiristää äärimmilleen vain kuukauteen kerralla? Jo kahden kuukauden satsi olisi oikeuttanut minunkin tapauksessani aivan kirkkaasti maksukaton täyttymiseen kerta ostolla ja näin ollen olisin asioinut kerran apteekissa 605,13eur mukanani. Apteekki olisi hoitanut loppusumman kelalta ja minä olisin saanut tyytyväisenä asiakkaana taas kiittää kädet kyynärpäitä myöden ristissä hyvinvointivaltiota.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Aika selvää on, että lääkehävikki on puhdas tekosyy. Tavoitteena on vähentää voimakkaasti lääkekorvausten määrää.

Jokainen kroonisesti sairas ostaa ja syö juuri määrätyn määrän lääkkeitä. Mitään ylimääräistä ei yksinkertaisesti edes voi jäädä pois heitettäväksi.

Itse joudun syömään krooniseen vaivaan lääkkeitä. Vuoden alussa ihmettelin farmaseutille omavastuun nostoa ja ostorajoitusta. Tämä sarvisankainen tantta valisti minua sanoen, että poliitikot pitävät vaivaani itse aiheutettuna ja siksi korvattavuus heikkeni oleellisesti. Farmaseutit ovat nykyään lääkäreitä näemmä. Lääkärini ei ole maininnut sairauteni olevan omaa syytäni.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuo nyt on ihan huttua. Roudasin läheiseltäni juuri kymppitonnilla lääkejätettä apteekkiin. Erilaisia kalliita lääkkeitä on kokeiltu viimeisen vuoden aikana vaikka kuinka paljon.

Lääkejätettä voi nimenomaan vähentää pienentämällä reilusti toimitettavaa määrää. Aluksi vaikka viikon lääkkeisiin kerralla. Sen sijaan vakiintuneelle käytölle pitäisi olla oma ohjelmansa jossa blogissa mainitut kuopat korjataan.

Pitäisiköhän maksukatto olla vaikka kuukausikohtainen? Viisikymppinen kuussa. Ylimenevät maksutta.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Hullun hommaa viedä kymppitonnin lääkkeet takaisin myyjälle. Pitäisi olla paikka, jonne tällaiset yli jääneet lääkkeet voitaisiin viedä ja sieltä annettaisiin muille tarvitseville. Se olisi oikeaa säästöä. Tietysti valmistajat ja myyjät eivät tykkää jos heidän voittonsa pienenee.

Toimituksen poiminnat